Pipa ja nappeja

Kevät tekee kovaa vauhtia tuloaan, ja kohta saa vaihtaa keveämpää pipaa päähän. Innostuin kokeilemaan kaavaa niin Rontille kuin itsellekin. Valitettavasti mamin malli ei uniltaan nyt pääse esittelemään uutta asustettaan, mutta paras kaverinsa toimii avustajana.

 KÄ-HE-Ä pääkallopipa on hieman joustavaa collegea. Kaava olisi saanut olla hieman pidempi, jotta menisi kunnolla ruttuun. Tuplacollege on myös sen verran paksua, ettei se ihan helepolla laskeudu kauniisti. Kaava oli kuitenkin sellainen, ettei vuoriosaa voinut leikata toisesta kankaasta.

 Ruttupipo, joka ei mene ruttuun :)

 Kokeilin ihan mutu-tuntumalla neliötrikoopipoa, tarkoituksena selvittää sopiiko se mun vamma-päähän ollenkaan malliltaan. Tää on joustavaa trikoota molemmin puolin, ja tilkuista ommeltu.

Applikaatioharjoitteluna tein hätäpäissäni kirsikat. Musta niistä tuli ihan kivat, tosin ensi kerralla käytän samanväristä alalankaa, ja katson että ylälanka on pujotettu oikein. Harmillisesti miehusta meni applikoidessa vähän ruttuun kirsikoiden välistä :(.

 Ihan ookoosti tää istuu, vois toki olla vähän jotenkin.. parempikin. Mulle ei vaan sovi mitkään pipot. Koskaan.

Isotädiltä sain hipelöitäväksi kolme pussukkaa wanhoja nappeja sieltä, täältä ja tuolta. Osa on 60-luvulta, osa jo edesmenneen isomummon perintöä ja osa isotädin lapsuuden aikaisista vaatteista. Voi että siellä oli kyllä ihania aarteita, ja nappasin sieltä itselleni toki ne kaikkein ihanimmat. Nyt vaan sitten käyttöä niille! Aika harvoin napitan vaatteita, mutta nyt olis kyllä syytä!

paituleita ja sammakkopylly

Tässä on ihan perus t-paita kesäksi. Kokeilin kirjekuoripääntietä, kun nuo nepparit jotenkin tuntuu mulle kettuilevan. Onnistui ihan hyvin ja musta perus t-paidasta tuli oikein sievä. Mä alan toisaalta olla aika kyllästynyt kirkkaanpunaiseen. Tytöllä on ollut sen väristä vaatetta melkeimpä koko talven.

Löysin kirppikseltä tälläisen ihanan turkoosin liivarin EUROLLA. Minä, joka en koskaan tee löytöjä, olen kerrankin onnistunut!

Tein vähän kaavakokeilua tämmöisistä lökäpöksyistä pitkillä resoreilla ja kuminauhavyötäröllä. Lasten pukineiden peruskaavoja -kirjasta jäljensin 80 senttiset housut, joista yritin parhaani mukaan kuositella muotolaskokset pois. Sitten madalsin haaraa ja otin vähän sivulta väljyyttä. Peruskaavat on mun mielestä tosi pusseja ja isoja, ja niitä on pakko aina vähän omien kykyjen mukaan muokata. Lyhensin lahjetta ja nostin vyötäröä lähes vyötärökaitaleen verran. Taitaa olla neidille vielä isot, mutta kokeillaan huomella päälle :)

Mietin pitkään mitä kivaa laittaisin pöksyihin. Ei mitään monimutkaista, koska ei hermo kestä. Niimpä syntyi iloinen Saku-sammakko keskelle housujen takasaumaa.

Housuille pitää vielä tekasta sopiva paita, mutta se onkin sitten tulevaisuuden blogitekstin juttuja...

Applikointia

Yritin väsäillä pientä kuvallista yksinkertaista yhden kankaan applikointiohjetta.

1. Tulosta netistä tai piirrä paperille haluamasi applikointikuva. Jäljellä halutessasi kuva pahville. Pahvikaava säilyy, ja se on helpompi jäljentää myöhemmässä vaiheessa kankaalle.

 2. Kiinnitä applikoitavalle kankaalle/trikoolle/velourille siihen sopiva tukikangas, ja kaksipuoleinen liimakangas. Liimakangas silitetään leivinpaperin läpi. Sen silikoni estää liimaa tarttumasta mihinkään muualle. Anna hetki jäähtyä.

3. Jäljennä kuva lyijykynällä (tai jollain perkeleen kangaskynällä jos alat hifistellä) liimakankaaseen.

 4. Leikkaa applikaatio irti

 5. Hahmottele taideteoksen paikka miehustassa. Joskus miehusta on myös hyvä tukea asiaankuuluvalla tukikankaalla. Silitä applikaatio kiinni miehustaan.

 6. Liimaamisen JÄLKEEN kysy miehen mielipidettä. Miehen mielestä kuvat ovat vähän väärässä kohdassa, mutta jos lisäät vielä tuohon tollaisen ja laitat sen näin, siitä tulee hyvä. Toimi miehesi ohjeiden mukaisesti.

 7. Säädä koneesi tiheälle siksakille. Koneissa on paljon vaihtoehtoja säädöille, ja kannattaa kokeilla tilkulle, että värit ja ommelleveys tuntuu itsestä hyvältä. Plussaa on, jos se myös näyttää hyvältä.

 8. Älä unohda irtirevittävää tukikangasta miehustan nurjalle puolelle. Käytän itse huokeaa kertakäyttöistä tyynyliinaa, joita saa supermarketista viikottaisella kauppareissulla.

 9. Ompele applikaatio reunoja myötäillen. Tältä työ näyttää takaa. Ylimääräisen tukankaan voi repiä tai leikata varovasti pois.

10. Jos olet tyytyväinen lopputulokseen, onneksi olkoon! Jos et, mieti mikä meni pieleen ja yritä muistaa se seuraavalla kerralla.


Applikointionnea!!

Valmiissa Ottobre-lehden kaavan rungolla tehdyssä paidassa on olalla prym-nepparit. Kokeilin paidassa ekaa kertaa kaksoisneulaa, ja sain siitä uuden parhaan ystävän <3

Kuulumisia!

Tovi on jo vierähtänyt edellisestä postauksesta. Inspis on ollut hukassa, joten mitä sitä turhaan hakkaamaan päätä seinään. Plus, meillä ei kertakaikkiaan ole ollut vaatetarvetta. Kone on myös kiukutellut mulle jo jonkin aikaa, eikä me olla päästy yhteisymmärrykseen siitä, millaista on riittävän hyvä tikki. En sitten oo jaksanut sen kanssa taistella, joten myös keskeneräiset projektit on jääneet odottelemaan parempia aikoja.

Ronja on kulkenut tähän asti lähinnä housuissa ja bodeissa (vai bodyissa?). En oo tykännyt paidoista, kun ne aina nousee ylös ja paljastaa selän. Nyt kokeilin Ronjalle sitä surullinen kettu -paitaa, ja se oli kooltaan hyvä, mutta mittasuhteiltaan aika huono. Siinä oli liikaa väljyyttä, koska tykkään ite istuvista vaatteista. Pääntie oli myös vähän roikkuva, mutta kyllä toi kotopaitana kulkee.

Piirsin ottobre lehden raglan-hihaisesta T-paidasta pitkähihaisen, ja kavensin sitä niin että sopii meidän 66 senttisellä ja 6,7 kiloselle tytölle. Kaavasta tuli tosi hyvä, et sitä tuun käyttämään jatkossakin! Kokona 74.

En tiedä miksi (perkeleessä)kuva on sivuttain, mutta se on. Väri on kirkkaan punainen, ei oranssi niinkuin kuvassa.

Etsin netistä pupuapplikaation, suurensin sitä näytöllä sopivan kokoiseksi ja kopioin paperille suoraan näytöltä. Tulostimesta on loppunut muste, eikä me olla päästy miehen kanssa yhteisymmärrykseen siitä pitääkö siihen ostaa uutta väriä vai kokonaan uus tulostin. Hintaeroa näillä vaihtoehdoilla ei siis käytännössä ole, mutQ mä periaatteesta tykkään käyttää kaiken tavaran aina loppuun/rikki ennenku oikeesti ostan uutta. Kestävä kehitys ja silleen...

Applikaation materiaalli oli lievästi sanottuna haastava. Kangas hajoaa, eikä takana oleva kaksipuoleinen tukikangas ollut kiinnittyä miehustaan ollenkaan. Rauta vaan täysille ja toivomaan ettei se tuhoa trikoota. Kankaaseen jäikin kivat kuumuudesta johtuvat ääriviivat raudasta, mutta onneks ne hävis kun kangas jäähtyi. Myös noita pikkusia pyöreitä osia ei oikeesti kukaan voi ommella niin, että niistä tulis hyvät..

Opin aika paljon tästä applikaatiosta, ja sain hyvän paidan peruskaavan. Hyvä setti siis! Olen oikein tyytyväinen :)

Housuja

Oon saanu tosi hyvin ommeltua kaikkia keskeneräisiä juttuja. Silti tuntuu, että tää on yhtä tuotesuunnittelua! Oikeestaan mikään ei oo niin hyvä kuin olisin alunperin halunnut, kaikissa on jotain pientä tehtynä "sinnepäin". Jollei vika ole kaavassa, niin sitten toteutuksessa. :( Jotain sentään on tullut käytettyäkin, ja toivon että tulevaisuudessa enenemissä määrin.

 Ihan ensimmäiset velour-housut. Velouria oli yllättäen todella vaikea ommella. Se venyi ja paukkui oikein olan takaa, eikä mikään sauma mennyt niinkuin strömsössä. Purkaa sitä ei voi yhtään, ja siitä muistona pari kivaa reikää keskellä kangasta. Ompelin "vähän" väärin, eikä edes väsyttänyt!

Taskut meni ihan päin honkia. Ne on eri kohdissa ja eri korkeudella, yhden reiän sain paikattua sydämellä. Tulipahan ainakin harjoiteltua vaikka minkä näköstä ommelta. Ei näitä voi käyttää edes kotona.

Tasku aiheutti päänvaivaa jos toistakin. Miehusta venyi mukavasti ommellessa, mutten jaksanut korjata, koska housut oli muutenkin ihan täyttä shittiä. Tuli todettua, että koko oli ainakin passeli 68.

 Nää on nyt sitten samalla kaavalla Metsolan joustofroteesta, mutta ilman kaarroke-leikkausta. Takana on piiloketku, ja pääntie sekä kädentiet on käännetty resorilla. Seuraavaksi laitan kyllä kanttaukset ja olkanepparit.

Näyttää meinaan tosi rumalta toi takaosa, enkä tullut ajatelleeksi, että vetskari selässä/niskassa saattaa tuntua vauvasta epämiellyttävältä.

Perushousut alkaa jo sujua rutiinilla. Nää on leikattu reiluilla saumanvaroilla kuuskymppisen kaavalla, ja niistä tuli tosi isoja! Mutta ah, kerrankin varmasti käyttöön tulevia pöksyjä. Ne minihousutkin oli tosi käteviä kun Rontti oli pikkupikkuvauva. Vauva se on vieläkin. :)

Vanhasta uutta

Helle vaan jatkuu. Olen vuoden sisällä päässyt hieman täytelöitymään, ja streeeech vaatteista huolimatta en ihan kaikkeen kolttuun enää mahdu. Kaupasta ei löydy mitään, eikä lihavana ole edes kiva shoppailla. Löysin kaapin perukoilta muutamia vuosia sitten Barcelonan reissulta Pimkiestä (<3) ostetun mekkosen. Se tais olla sellainen hätäostos, eikä sitä ole tullut kovin paljoa käytettyä. Mutta hei, se mahtuu päälle, joten ei kun tuunaamaan!

Tästä lähdettiin liikkeelle. Mekko on malliltaan anteeksiantava; empireleikkaus peittää masun ja avara pääntie korostaa boobseja, ja niitähän löytyy. Pääntie ei kylläkään jätä mitään arvailujen varaan. Tuo on myös itsessään aika tylsä.

Leikkasin Henkkamaukan mustasta topista napapaidan, huolittelin reunan ja ompelin sen olkasaumoihin ja sivusaumoihin kiinni. Toimii myös imetysmekkona. Jättää vielä kivasti dekolteen avonaiseksi mutta nännit ei enää näy.

Ainoa keltainen kangas oli toi Ronjalle hankkimani velour, enkä jaksanut hankkia mitään muutakaan. Se oli vähän virhe. Lopputulos on aika raskas kesämekoksi, mutta tulipa harjoiteltua taas aplikointia :) Olin myös tietysti ennen tätä ommellut jotain paksua, ja neula oli jeesuksen paksu enkä tajunnut sitä vaihtaa :(

Olin myös hävittänyt sen kaksipuoleisen tukikankaan :D En löydä sitä mistään! Mut mulla onkin ihan liikaa kaikkea roinaa tuolla romuhuoneessa, eikä varastoinnissa ole kovin paljon minkäänsortin logiikkaa käytetty. Käytin sitte tavallista tukikangasta ja yritin pitää osat paikoillaan. Suosittelen muuten kertakäyttölakanan käyttöä irtirevittävänä tukikankaana. On halpaa ja toimii just hyvin. Löytyy hyvinvarustelluista päivittäistavarakaipoista, esim Cittarista.

Sutta ja sekundaa

Meikäläinen on yks lahjaton halpojen piraattien kokoonkursija. Aamulla lähdin herra Into pinkeenä kohti uusia projekteja, mutta päivän aikana en saanu muuta aikaseks ku hymyn hyytymisen. Huomasin tilanneeni kankaita ihan päin persettä(vielä melkein satasella saatana), eli tulevaisuudessa luvassa mitä mielikuvituksellisempia leikkauksia.

Testailin myös noita aplikaatioita, koska sain ostettua sitä kaksipuoleista liimakangasta. Takakovikettakin PITI ostaa, mutta se Eurokankaan myyjä julmasti harhautti mut söpöstelemällä vuolaasti mun lasta, ja se jäi sitten ostamatta kun olin liian rinta rottingilla. Siinä taas turhamaisuus sai palkkansa. No, enivei tuli todettua että kyllä, kyllä se aplikointi todellakin tarvitsee kovikekankaan.

 Röyhkeästi Googlettamalla löydetty idea ketusta. No, nyt sitten ketuttaa kuin pientä oravaa. KATSOKAA TUOTA PÄÄNTIETÄ?! Siis oikeesti. Leikkasin liian kapean suirun resoria ja tässä sitten lopputulos. Pitää kerätä voimia purkuhommiin. Purkaminen on itse asiassa mun periaatteideni vastaista, mut toi on niin röyhkeen näkönen että ei kehtaa edes kotipaidaksi laittaa.

Surullinen kettu. Ei sais olla liian ankara itelleen, tää oli mun ihka ensimmäinen aplikointi. Aika hankalaa se oli, mutta MIELENKIINTOISTA. Ajattelin jo pukuompelija-koulussa pistää oman brodeeraus ja painatus -putiikin pystyyn, mutta se on jäänyt mun yhdeksi ei-salaiseksi haaveeksi. Ei mussa oo riittävästi taiteilijasielua alalle. Mun pitää mennä johonkin käytännönläheiseen työpaikkaan.

Noonun hillittömästä painostuksesta innostuinkin tosta aplikoinnista. Tässä siihen sienipaitaan "sieni" joka näyttää epämuodostuneelta rautaristiltä. Ja koska rautaristi liitetään useissa mielissä kovin ei-lapsiystävälliseen materiaaliin, olen taas epäonnistunut :(

Ainoa hyvä ostos oli tää pöllösametti, mutta sitäkin tuli ostettua 15senttiä liian pieni palanen yhteen takkiin. :(((((. Mun pitää vielä miettiä oisko jotain vaihtoehtoja, koska tosta tulis tosi kiva takki pari-kolmevuotiaalle. Tai sitte hamonen. Parit herkulliset resoritkin tuli hankittua, kuvassa sininen.

Päivän päätteeksi totesin, että ehkä tulis kuitenkin vaan halvemmaks ja olis helpompaa ostaa kaupasta vaatteet, tai kirpparilta.



 Aina tytöllä on jotain B-luokan vaatetta päällä kun "äiskä on taas vähän ommellu". Saumat aaltoilee ja pääntiet venyy, mitat on vähän sinnepäin ja kankaat on ikivanhoja, pahanhajusia tai minimitoilla hankittu. Vitsit se varmaan häpee mua isona. Huomenna lähden viikoksi.. tai kahdeksi hermolomailemaan, joten päivitystä ei oo luvassa hetkeen. Pakko hakea jostain uutta inspistä ja luottoa siihen et ehkä mä vielä joskus saan jotain käyttökelpostakin kasattua.