Kevät tekee kovaa vauhtia tuloaan, ja kohta saa vaihtaa keveämpää pipaa päähän. Innostuin kokeilemaan kaavaa niin Rontille kuin itsellekin. Valitettavasti mamin malli ei uniltaan nyt pääse esittelemään uutta asustettaan, mutta paras kaverinsa toimii avustajana.
KÄ-HE-Ä pääkallopipa on hieman joustavaa collegea. Kaava olisi saanut olla hieman pidempi, jotta menisi kunnolla ruttuun. Tuplacollege on myös sen verran paksua, ettei se ihan helepolla laskeudu kauniisti. Kaava oli kuitenkin sellainen, ettei vuoriosaa voinut leikata toisesta kankaasta.
Ruttupipo, joka ei mene ruttuun :)
Kokeilin ihan mutu-tuntumalla neliötrikoopipoa, tarkoituksena selvittää sopiiko se mun vamma-päähän ollenkaan malliltaan. Tää on joustavaa trikoota molemmin puolin, ja tilkuista ommeltu.
Applikaatioharjoitteluna tein hätäpäissäni kirsikat. Musta niistä tuli ihan kivat, tosin ensi kerralla käytän samanväristä alalankaa, ja katson että ylälanka on pujotettu oikein. Harmillisesti miehusta meni applikoidessa vähän ruttuun kirsikoiden välistä :(.
Ihan ookoosti tää istuu, vois toki olla vähän jotenkin.. parempikin. Mulle ei vaan sovi mitkään pipot. Koskaan.
Isotädiltä sain hipelöitäväksi kolme pussukkaa wanhoja nappeja sieltä, täältä ja tuolta. Osa on 60-luvulta, osa jo edesmenneen isomummon perintöä ja osa isotädin lapsuuden aikaisista vaatteista. Voi että siellä oli kyllä ihania aarteita, ja nappasin sieltä itselleni toki ne kaikkein ihanimmat. Nyt vaan sitten käyttöä niille! Aika harvoin napitan vaatteita, mutta nyt olis kyllä syytä!
