Fleecehaalari

Kauppareissuille on kerrassaan kuormittavaa pukea lapselle aina paksu talvihaalari. Halusin tehdä fleecehaalarin vain ja ainoastaan tätä tarkoitusta ajatellen. Inspiraation lähteenä käytin tätä ja tätä. Molemmat on niiiin suloisia...

Mulla ei ollut valmista kaavaa, mutta ottobresta löysin vetoketjullisen yökkärin kaavan, johon lisäilin väljyyttä. Hupun kaavana käytin aiemmin tekemäni hupparin huppua, jonka muokkasin yökkärin kaavan PÄÄNTIELLE sopivaksi. Kaavaa piirtäessä tai sitä muokatessa kannattaa muistaa ainakin piirtää kaikki yhteenommeltavat saumat samanmittaisiksi. Siis ihan tarkistaa siitä kaavasta ennen leikkuuta, että ne ovat yhtä pitkät

Miehustana käytin viimeiset hiput sitä ihanaa fleeceä, josta oon aiemmin tehnyt vaippakuoren, liivarin, kapalon, ja takin. Aika paljon siis siitä palasta, joka mun mielestä oli tosi kallis kertaostoksena. Vuorina oon käyttänyt henkkamaukan, ei edes kovin vanhat, jo sisäreisistä puhkikuluneet lökärit. 

Työn valmistuttua mulle iski luovuuden tuska. Itseluottamuksen puute. Ei musta oo mihinkään. Miksi mä edes yritän kun aina vaan epäonnistun, eikä mistään tule niin hyvä ja käyttökelpoinen kuin se mun mielessä on. Mulla on mielikuvitusta vaikka muille jakaa, mutten koskaan osaa toteuttaa ajatuksiani konkreettisiksi asioiksi. Taiteilijaa musta ei siis koskaan tule.

Haalarista tuli siis muuten hyvä, mutta väljyyttä olisi saanut olla reippaasti enemmän. Harmittaa NÄIN paljon. Kyllä sitä nyt voi käyttää varmaan hetken, mutta en tiedä.. Ei huvita, koska se ei ole TÄYDELLINEN!

Hintaa tälle haalarille tuli vajaa 10€. Vetskari oli kirpparilta (3kpl/1,50€), vuori tosiaan kierrätyskamaa ja parinkympin fleecepalasta noin kolmasosa. Harmittaa ton fleecen puolesta, se on niin ihastuttavaa, ja nyt se on loppu. :(

Äiti äiti, voitinksmä?!

Uutena ostettua

Olin tuossa eilen menossa ostamaan piilolinssejä, kun näin kaupan, jonka nimi on "Retrokki". Samalla seinällä nimen kanssa komeili: LOPPUUNMYYNTI, ALE. Pakkohan sitä oli mennä sisään. Totesin, että kallista on ALE:sta huolimatta, mutten malttanut lähteä tyhjin käsin, kaikki oli vaan niin I-HA-NAA. Sinne putiikkiin upposikin sitten I-HA-NAT 75 euroa, voi miten paljon kankaita sillä olisi saanut!

Shortsit ensi kesälle. Tuntuu tosi laadukkailta, että ehkä kestävät menoa silloin.

 Näitä oli vaikka kuinka paljon. Ja T-paitoja myös, jotka oli vielä söpömpiä kuin nää "helleasut". Piti sit ostaa tyttömäisen pinkkiä, mut onneks lisko on sit kähee.

 Tätä Ronja ei ehkä olis tarvinnut. Koko on 62, eli ei mene enää kovin kauaa. Olis ollut järkevämpää ostaa pitkähihanen isommankokonen ensi syksyksy/talveksi, mut ei oikein ollu mitään kivaa. Ja jotain oli saatava.

 Tämä oli isännän suosikki. Kokoa 68, eli on vielä käärittävä vähän lahkeita ja hihansuita. On tää mustakin aika kiva. Mutta onko nää haalarit yöasuja, vai "saako" niitä käyttää myös päivällä? :D

Näistä pöksyistä oli kokonaiskuva, mutta se on kadonnut bittiavaruuteen. Nää on siis tähtikankaiset haalarihousut brodeerauksella. Äiti toi ne laivalta, "taroituksella vähän isoa kokoa". Eli ne menevät noin vuoden ikäiselle.

Talvihaalari

Kesän helteillä raskauden alussa päätin ommella talvipuvun löydettyäni kivan kaavan Burdasta. Olin muutamaa vuotta aiemmin hankkinut ruskeaa fleeceä tarkoituksenani tehdä unisex karhuhaalari, mutta se projekti jäi puolitiehen, sillä elin elämäni parasta sinkkuaikaa eikä vauvoista ollut silloin tietoakaan. Niin ne suunnitelmat muuttuu. Nyt sain motivaation kohdilleen, ja riskillä päätin tehdä tyttömäisen haalarin.

Haalarin koko on muistaakseni 56/60, enkä ole käyttänyt vuorin ja fleecen välissä vanua. Alkuperäisessä kaavassa lahkeissa ja hihansuissa oli teddykarvaa, mutta en jaksanut lähteä etsimään mitään ekstraa, vaan päätin käyttää jo olemassa olevaa materiaalia. Nyttemmin harmittaa, etten ymmärtänyt ommella pusseja hihoihin ja lahkeisiin. Se olisi pienen vauvan kanssa ollut kätevämpää. Pukua käytetään nyt kauppareissuilla, kun ulkona ei tarvitse olla minuuttia kauempaa. Se ei ole kovin lämmin vanun puuttuessa, mutta ihan käyttökelpoinen ja söpö se on.

Mummo löysi huppuun jääneen nuppineulan. Onneksi se ei ehtinyt tappaa pikkuistani. Tämän kerroin siksi, että kannattaa ehkä tulevaisuudessa olla nuppineulojen kanssa vähän vähemmän hajamielinen, kun kyse on kuitenkin avuttoman lapsen vaatteesta.