Ronja on kulkenut tähän asti lähinnä housuissa ja bodeissa (vai bodyissa?). En oo tykännyt paidoista, kun ne aina nousee ylös ja paljastaa selän. Nyt kokeilin Ronjalle sitä surullinen kettu -paitaa, ja se oli kooltaan hyvä, mutta mittasuhteiltaan aika huono. Siinä oli liikaa väljyyttä, koska tykkään ite istuvista vaatteista. Pääntie oli myös vähän roikkuva, mutta kyllä toi kotopaitana kulkee.
Piirsin ottobre lehden raglan-hihaisesta T-paidasta pitkähihaisen, ja kavensin sitä niin että sopii meidän 66 senttisellä ja 6,7 kiloselle tytölle. Kaavasta tuli tosi hyvä, et sitä tuun käyttämään jatkossakin! Kokona 74.
En tiedä miksi (perkeleessä)kuva on sivuttain, mutta se on. Väri on kirkkaan punainen, ei oranssi niinkuin kuvassa. |
Applikaation materiaalli oli lievästi sanottuna haastava. Kangas hajoaa, eikä takana oleva kaksipuoleinen tukikangas ollut kiinnittyä miehustaan ollenkaan. Rauta vaan täysille ja toivomaan ettei se tuhoa trikoota. Kankaaseen jäikin kivat kuumuudesta johtuvat ääriviivat raudasta, mutta onneks ne hävis kun kangas jäähtyi. Myös noita pikkusia pyöreitä osia ei oikeesti kukaan voi ommella niin, että niistä tulis hyvät..
Opin aika paljon tästä applikaatiosta, ja sain hyvän paidan peruskaavan. Hyvä setti siis! Olen oikein tyytyväinen :)
söpö tyttö ja ihanan värikkäitä vaatteita :) Joo tiedän tunteen kun elektoniikkavehkeet rupeaa temppuilemaan! Ja varsinkaan ku ei itse osaa niille tehdä mitään ni jo on ärsyttävää aina roikkua miehen hihassa..
VastaaPoista