Oon löytänyt kirppiksiltä jo vaikka mitä kleedjua seuraavaa kokoa, joka kovaa vauhtia on tulossa käyttöön. Vaatetta on siis ihan hurjasti, ja sain vielä kaverilta kolme muovipussillista lisää. Hukun. Kesäksi on kyllä taas tarvetta, koska saadut vaatteet on sen verran isompia. Tässä kuitenkin muutama peruspaita kokoa 86.
Metsätrikoosta perus pitkähihainen paita, jonka olalla pari nepparia. Hihat on käännettävät, että olisi vähän kasvuvaraa. Pääntie venyi, vaikka kuinka yritin parhaani :(. Mä kuitenkin niin tykkään tästä kuosista <3
En vielä tiedä, voiko taaperolla käyttää kesällä tälläistä hihatonta, vai meneekö se liian härskiksi. En myöskään tiedä miten pääntie toimii. Musta tuntuu, että ne venyy väkisinkin liikaa. Plus kanteista tulee aina liian paksut! Pitäis kehittää joku muu systeemi reunoihin, alavarat tai jotain.
10. maaliskuuta 2012
Pipa ja nappeja
Kevät tekee kovaa vauhtia tuloaan, ja kohta saa vaihtaa keveämpää pipaa päähän. Innostuin kokeilemaan kaavaa niin Rontille kuin itsellekin. Valitettavasti mamin malli ei uniltaan nyt pääse esittelemään uutta asustettaan, mutta paras kaverinsa toimii avustajana.
KÄ-HE-Ä pääkallopipa on hieman joustavaa collegea. Kaava olisi saanut olla hieman pidempi, jotta menisi kunnolla ruttuun. Tuplacollege on myös sen verran paksua, ettei se ihan helepolla laskeudu kauniisti. Kaava oli kuitenkin sellainen, ettei vuoriosaa voinut leikata toisesta kankaasta.
Ruttupipo, joka ei mene ruttuun :)
Kokeilin ihan mutu-tuntumalla neliötrikoopipoa, tarkoituksena selvittää sopiiko se mun vamma-päähän ollenkaan malliltaan. Tää on joustavaa trikoota molemmin puolin, ja tilkuista ommeltu.
Applikaatioharjoitteluna tein hätäpäissäni kirsikat. Musta niistä tuli ihan kivat, tosin ensi kerralla käytän samanväristä alalankaa, ja katson että ylälanka on pujotettu oikein. Harmillisesti miehusta meni applikoidessa vähän ruttuun kirsikoiden välistä :(.
Ihan ookoosti tää istuu, vois toki olla vähän jotenkin.. parempikin. Mulle ei vaan sovi mitkään pipot. Koskaan.
Isotädiltä sain hipelöitäväksi kolme pussukkaa wanhoja nappeja sieltä, täältä ja tuolta. Osa on 60-luvulta, osa jo edesmenneen isomummon perintöä ja osa isotädin lapsuuden aikaisista vaatteista. Voi että siellä oli kyllä ihania aarteita, ja nappasin sieltä itselleni toki ne kaikkein ihanimmat. Nyt vaan sitten käyttöä niille! Aika harvoin napitan vaatteita, mutta nyt olis kyllä syytä!
KÄ-HE-Ä pääkallopipa on hieman joustavaa collegea. Kaava olisi saanut olla hieman pidempi, jotta menisi kunnolla ruttuun. Tuplacollege on myös sen verran paksua, ettei se ihan helepolla laskeudu kauniisti. Kaava oli kuitenkin sellainen, ettei vuoriosaa voinut leikata toisesta kankaasta.
Ruttupipo, joka ei mene ruttuun :)
Kokeilin ihan mutu-tuntumalla neliötrikoopipoa, tarkoituksena selvittää sopiiko se mun vamma-päähän ollenkaan malliltaan. Tää on joustavaa trikoota molemmin puolin, ja tilkuista ommeltu.
Applikaatioharjoitteluna tein hätäpäissäni kirsikat. Musta niistä tuli ihan kivat, tosin ensi kerralla käytän samanväristä alalankaa, ja katson että ylälanka on pujotettu oikein. Harmillisesti miehusta meni applikoidessa vähän ruttuun kirsikoiden välistä :(.
Ihan ookoosti tää istuu, vois toki olla vähän jotenkin.. parempikin. Mulle ei vaan sovi mitkään pipot. Koskaan.
Isotädiltä sain hipelöitäväksi kolme pussukkaa wanhoja nappeja sieltä, täältä ja tuolta. Osa on 60-luvulta, osa jo edesmenneen isomummon perintöä ja osa isotädin lapsuuden aikaisista vaatteista. Voi että siellä oli kyllä ihania aarteita, ja nappasin sieltä itselleni toki ne kaikkein ihanimmat. Nyt vaan sitten käyttöä niille! Aika harvoin napitan vaatteita, mutta nyt olis kyllä syytä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)