Fleecehaalari

Kauppareissuille on kerrassaan kuormittavaa pukea lapselle aina paksu talvihaalari. Halusin tehdä fleecehaalarin vain ja ainoastaan tätä tarkoitusta ajatellen. Inspiraation lähteenä käytin tätä ja tätä. Molemmat on niiiin suloisia...

Mulla ei ollut valmista kaavaa, mutta ottobresta löysin vetoketjullisen yökkärin kaavan, johon lisäilin väljyyttä. Hupun kaavana käytin aiemmin tekemäni hupparin huppua, jonka muokkasin yökkärin kaavan PÄÄNTIELLE sopivaksi. Kaavaa piirtäessä tai sitä muokatessa kannattaa muistaa ainakin piirtää kaikki yhteenommeltavat saumat samanmittaisiksi. Siis ihan tarkistaa siitä kaavasta ennen leikkuuta, että ne ovat yhtä pitkät

Miehustana käytin viimeiset hiput sitä ihanaa fleeceä, josta oon aiemmin tehnyt vaippakuoren, liivarin, kapalon, ja takin. Aika paljon siis siitä palasta, joka mun mielestä oli tosi kallis kertaostoksena. Vuorina oon käyttänyt henkkamaukan, ei edes kovin vanhat, jo sisäreisistä puhkikuluneet lökärit. 

Työn valmistuttua mulle iski luovuuden tuska. Itseluottamuksen puute. Ei musta oo mihinkään. Miksi mä edes yritän kun aina vaan epäonnistun, eikä mistään tule niin hyvä ja käyttökelpoinen kuin se mun mielessä on. Mulla on mielikuvitusta vaikka muille jakaa, mutten koskaan osaa toteuttaa ajatuksiani konkreettisiksi asioiksi. Taiteilijaa musta ei siis koskaan tule.

Haalarista tuli siis muuten hyvä, mutta väljyyttä olisi saanut olla reippaasti enemmän. Harmittaa NÄIN paljon. Kyllä sitä nyt voi käyttää varmaan hetken, mutta en tiedä.. Ei huvita, koska se ei ole TÄYDELLINEN!

Hintaa tälle haalarille tuli vajaa 10€. Vetskari oli kirpparilta (3kpl/1,50€), vuori tosiaan kierrätyskamaa ja parinkympin fleecepalasta noin kolmasosa. Harmittaa ton fleecen puolesta, se on niin ihastuttavaa, ja nyt se on loppu. :(

Äiti äiti, voitinksmä?!

Pääntiellä ongelmia

Amiksessa opettaja meni sanomaan, että sitä ärsyttää, kun "vaatetusalan ammattilaiset" puhuu puvun kaula-aukosta. Sen jälkeen sama asia on ärsyttänyt mua. Kuunnelkaa esimerkiksi selostusta linnanjuhlista: aika usein naisten KAULA-AUKKO ei voisi olla syvempään uurrettu. Onko niillä oikeasti kaulassa aukko? Kerran olen nähnyt eräällä mummolla kaulassa aukon. Se hengitti sen kanssa.

Itselläni on ollut ompeluksien kanssa nyt pääntieongelma. En oikein tiedä, millaisia muutoksia kaavaan tulisi tehdä, että pääntie olisi sopivan kokoinen, jotta pää mahtuu siitä läpi suuremmin kiskomatta, mutta joka ei kuitenkaan lörpsöttäis joka suuntaan. Alan ymmärtää nepparilistoja ja napituksia vauvojen vaatteiden PÄÄNTIELLÄ.

Kävin avoimessa päiväkodissa, jossa oli Me&I esittelijä. VIRHE! Voi että ne oli ihania, haluan ne kaikki! Kotiäitiys ilmeisesti surkastuttaa aivoja, koska en mä koskaan halua edes itselleni niin kalliita kleedjuja. Aikuisena vaatteen käyttöikä kuitenkin lasketaan vuosissa, eikä kuukausissa niinkuin vauvoilla. En mä sieltä sitten kuitenkaan mitään ostanut, mutta sain inspiksen omiin pikku ompeluksiini.

Kuvassa ylhäällä siis Me&I inspiraationa syntynyt sienitunika ja passelit leggarit sieniresoreilla. Setistä tuli oikein toimiva tuota pääntietä lukuunottamatta, ja menee vielä pitkään! Tunika on tehty raglanhihaisen T-paidan kaavalla leventämällä ja pidentämällä helmaa summamutikassa. Hihoihin laitoin resorit, koska vain tasosaumalla sais siistimpää jälkeä, ja sitä mulla ei valitettavasti ole :(.  Helman kyllä saumuroin ja käänsin ompelukoneen joustavalla suoraompeleella, jolloin tulos oli yllättävän hyvä! 8euron sienikankaasta jäi sen verran, että siitä tekaisee vielä yhdet leggarit. Tän setin hinnaksi tuli siis ehkä noin 5 euroa.

Inspiraation lumoissa sitten tilasin Myllymuksuilta taas "jotain pientä" samalla kun tilasin kaksi pakettia neppareita :D Aina tässä käy näin!