Mulla ei ollut valmista kaavaa, mutta ottobresta löysin vetoketjullisen yökkärin kaavan, johon lisäilin väljyyttä. Hupun kaavana käytin aiemmin tekemäni hupparin huppua, jonka muokkasin yökkärin kaavan PÄÄNTIELLE sopivaksi. Kaavaa piirtäessä tai sitä muokatessa kannattaa muistaa ainakin piirtää kaikki yhteenommeltavat saumat samanmittaisiksi. Siis ihan tarkistaa siitä kaavasta ennen leikkuuta, että ne ovat yhtä pitkät
Miehustana käytin viimeiset hiput sitä ihanaa fleeceä, josta oon aiemmin tehnyt vaippakuoren, liivarin, kapalon, ja takin. Aika paljon siis siitä palasta, joka mun mielestä oli tosi kallis kertaostoksena. Vuorina oon käyttänyt henkkamaukan, ei edes kovin vanhat, jo sisäreisistä puhkikuluneet lökärit.
Työn valmistuttua mulle iski luovuuden tuska. Itseluottamuksen puute. Ei musta oo mihinkään. Miksi mä edes yritän kun aina vaan epäonnistun, eikä mistään tule niin hyvä ja käyttökelpoinen kuin se mun mielessä on. Mulla on mielikuvitusta vaikka muille jakaa, mutten koskaan osaa toteuttaa ajatuksiani konkreettisiksi asioiksi. Taiteilijaa musta ei siis koskaan tule.
Haalarista tuli siis muuten hyvä, mutta väljyyttä olisi saanut olla reippaasti enemmän. Harmittaa NÄIN paljon. Kyllä sitä nyt voi käyttää varmaan hetken, mutta en tiedä.. Ei huvita, koska se ei ole TÄYDELLINEN!
Hintaa tälle haalarille tuli vajaa 10€. Vetskari oli kirpparilta (3kpl/1,50€), vuori tosiaan kierrätyskamaa ja parinkympin fleecepalasta noin kolmasosa. Harmittaa ton fleecen puolesta, se on niin ihastuttavaa, ja nyt se on loppu. :(
Äiti äiti, voitinksmä?! |
Haalari on tosi hieno, turhan vaatimaton olet! :)
VastaaPoista