Verhot

Verhojen ompelu ei ole helppoa.  Vaikka yleissääntö on: ompele ensin, silitä sitten, suosittelen käänteiden tarkkaa mittaamista ja silittämistä ennen ompelukoneen käyttöä. Ompeluvaiheessa maltti on valttia. Kun reuna on kunnolla silitetty, on sv:t koko matkalla samanmittaiset, on ommel helppo saada pysymään käänteen reunalla. Tai no, helppo ja helppo. Pilkunnussijat kyllä huomaavat mutkittelevat ompeleet, ja joissain kankaissa se saattaa vaikuttaa verhon laskeutumiseen. Muistuttaisin myös reilunmittaisen käänteen tekemistä alareunaan, sillä sen avulla verho laskeutuu kauniimmin.

Yksi laiskan ja aloittelijan virhe verhojen teossa on kankaan repiminen. Kangaskauppojen myyjät harrastavat tätä aktiviteettia mielellään, sillä se säästää aikaa, rahaa ja hermoja. Repimällä reuna ei kuitenkaan aina tule tasaiseksi, ja se vaikeuttaa valmistusta. Käyttäkäähän siis kiltisti saksia - koko matkan ajan. Tämä on neuvo lajia: Tehkää niinkuin minä sanon, älkääkä niinkuin minä teen. Olen laiska, en voi sille mitään. Tämän takia esimerkiksi keittiön kapasta tuli matalampi kuin mitä oli tarkoitus.

 
Ompelin keittiön ikkunoihin kapat Ikean kangasvalikoimasta löytämästäni sinisestä puuvillasta. Laatu on taattua Ikeaa, ja hintakin sen mukainen. Koko setti maksoi yhteensä 5 euroa. En koskaan laske työlle tai langoille hintaa.

Rikkaat muistakoot, ettei kappaa kannata koskaan tehdä kahdesta osasta. Keskellä kappaa kulkeva sauma ei imartele - ainakaan aurinkoisella säällä, tai jos kuvion jatkuvuutta ei ole leikkausvaiheessa mietitty pätkääkään.

Parempaan lopputulokseen pääsee myös, kun käyttää laadukkaita ja paksumpia puuvilloja. Näin hennossa kankaassa kapan ompeleet ja käännökset kuultavat läpi. Minä en ole koskaan ollut niin tarkka. Tahi rikas.

Muita syitä nuukuuteeni oli, että keittiön ikkunat ovat varsin erikoisen mittaiset, eikä niillä luultavasti ole paljonkaan käyttöarvoa seuraavissa asunnoissa.

Makkariin halusin "jotain keltaista", koska tulevan pikkuisemme pinnasänky maalattiin kirkkaan keltaiseksi. Tämä idea oli joku kauan aikaa sitten saatu päähänpinttymä, joka sitten oli vain kertakaikkiaan toteutettava. Sisustuksellisesti olen täysin lahjaton, mutta kyllä tuo keltainen ruskean ja valkoisen kaverina näyttää (luojan kiitos!!!) mun silmään sopivan hyvin. Kuvassa näkyvät vaaleat verhot on tilattu Elloksen tai Josefssonin verkkokaupasta, ja maksoivat 10 euroa/pari.

Kangas makkariin löytyi Kaarinan Jättirätistä, ja se maksoi 20 euroa. Jättirätin kankaat ovat aika usein kakkoslaatua, ja siksi niin edullisia. Tässäkin tapauksessa sain toista metriä kangasta kaupan päälle, koska kankaan reuna oli valmistuvaiheessa sotkeentunut jollain mustalla. Sain ylimääräisestä palasta vielä pussilakanan vauvan peittoon, ja ehkä vielä myöhemmin jotain muutakin.

Lopuksi voin vielä mainita, että viimeisessä kuvassa oikealla näkyvä taulu on tehty Ikean kehyksiin hakkaamalla nauloilla Kodin Ykkösestä ostettua silkkiä. Ne näyttävät todella upeilta varsinkin, jos taustalla on beessin värinen seinä. Silkki oli tosi kallista, ja kolme samanlaista taulua maksoikin minun mittapuullani ajateltuna hirvittävät 50 euroa. En ole hintaa kehdannut kertoa edes äidilleni, mutta silti ei ole vielä harmittanut, koska tykkään tauluista NIINQ NIIN PALJON!

Nähdään seuraavaksi pinnasängyn, ja siellä käytettävien tekstiilien merkeissä!