Settejä kakkoselle

Miten pieni vauva puetaan? Paljonko se tarvitsee vaatetta? Voi apua, edellisesta kerrasta on ihan liian kauan aikaa.

Pienen paniikin saattelemana (ja tytölle sopivia vaatteita kirpparilla myydessä) aloin tehtailla tammikuussa syntyvälle kakkoselle jotain päällepantavaa. Ei sitä uniseksiä kuitenkaan NIIN paljon jäänyt kaappiin tytön kasvettua niistä ulos.

 Pahoittelen, kuva vääristää värejä. Body on kirkkaan oranssi. Ompelin kaikkiin bodyihin käännettävän hihansuut, sillä muistan miten vaikeaa (kivoja) sellaisia oli löytää kaupasta viime kerralla. Ihanat vihreät housut on ommeltu velourista, muistaakseni Metsolalta.

 Bodyn kaava on oma. Housut on muokattu Ottobren Nunnu-trikoohousista. Tykkäsin näissä tosta haarakappeleesta, joka on kiilaa helpompi ommella mutta jättää (kesto)vaipalle hyvin tilaa.

Mottoni oli: keep it simple! En siis lähtenyt kikkailemaan hihansuita enempää. Perusvaatetta olikin ihan terapeuttista ommella.

 Tässä olen yhdistänyt itse tehdyt trikoohousut ja äitiyspakkauksen bodyn. Yhdistelemällä yksinkertaisestakin saa mielenkiintoisen.

 Housujen kaava on oma. Näitä tehdessä huomasin hurjan jutun: OSAAN OMMELLA HAARAKIILAN! Kolme vuotta sitten taistelin niiden kanssa kerran jos toisenkin, mutta nyt se soljahti paikalleen. IHANAA!

Turkoosi body on Kappahlista.

 Musta raitabody on Kappahlista.

 Tässä vielä kokokuva yhdestä bodysta. Alas laitoin kaksi nepparia ja pääntien pidin nepittömänä. En oikein luota noihin neppareihin: joko en saa puristettua niitä riittävän tiukalle, tai ne rikkovat kankaan, tai kiinnitän ne vääriin kohtiin. Tämäkin on taito jota pitää harjoitella. Toistaiseksi olen käyttänyt (orja)työvoimana aviomiestä.

Käännettävä hiha, toivotaan että tää toimii käytännössä. Siisti siitä ainakin tuli :)

Kaavakokeilu

Tämä hamonen valmistui sovituskuntoon itse asiassa ennen piparkakkumekkoa. Kokeilin tämän kanssa, tarvitseeko kaavaan tehdä muutoksia. Eipä juurikaan tarvinnut, ja tästäkin tuli oikein höppänä mekkonen pienelle tytölle. Pari ylimmäistä nappia pitää ommella puoli senttiä alemmas. VIHAAN KÄSINOMPELUA! Jestas, se on melkein yhtä rasittavaa kuin vetoketjun purku.

Piirsin kaavan yhdistelemällä Ottobren valmiskaavaa, mittaamaalla sopivankokoista paitaa ja vertaamalla kaavaa pop:in ihanaan mekkoon joka on jo jäänyt pieneksi. Tässä hame on täyskello ilman sivusaumaa. Tämä tapa vie enemmän kangasta, mutta tää olikin marinoitunut jo riittävän pitkään kaapinpohjilla.

Piparkakkumekko

Jouluksi on lapselle ehdottomasti saatava aina uusi mekko. Varsinkin näin supersuloiselle tapaukselle. Tänä vuonna se on piparkakkukuosinen.

Kaava on itse piirrelty, sieltä täältä mallia ottaen. Hame on täyskello, sitä kelpaa hulmutella. Mekon alla on erillinen pitsialushame.

Yläosia

Tässä nyt tulee sitten näköjään kerralla päivitettyä kaikki mitä on tullu tehtyä.

 "katos tänne, niin äiti ottaa kuvan."

 "No nyt niin että paita näkyy kunnolla."

..kyllä siitä vielä kunnon facepose tulee!

Alaosia

 Hauska mekko syntyi vanhoista farkuista. Hame on kaavoitettu täyskelloksi. Hameen pitää päällä napakka uusi resori.

Piirsin kaavan itse. Piirsin kaavapaperille hieman lantiota leveämmä pienen ympyrän. Mittasin halutun hameen pituuden ja piirsin helman.

Kulmaviivaimen avulla piirsin haluamani kokoisia kolmioita aloittaen pienemmän ympyrän keskipisteestä. Jaoin ympyrän ensin neljään yhtä suureen osaan ja siitä puolitin kolmioita.

Sitten leikataan kolmiot vanhojen farkkujen lahkeista, sommitellaan värit sopivaan järjestykseen ja ommellaan pareittain yhteen. Resoria saa venyttää reilusti ommellessa. Helmaan riittää pelkkä huolittelu ja näyttää kivalta.

Joustofroteehousut on ommeltu omalla kaavalla ja taskut on vanhat tutut. Vyötäröllä on hieman liian löysä kuminauha. Lahkeiden resorit pitävät muuten löysät pöksyt kivasti pois leikkien tieltä.

 Nää näyttää tosi kivalta päällä, ja on vielä helppo ja nopea ommella. Tarvitsevat kyllä vielä paidan kaveriksi :)

Haalarit on aika kivoja ja niitä on kiva tehdä. Applikaatiot näyttävät myös hyviltä näissä. Palasin sorvin äären helpon leppäkertun parissa. Saa nähdä koska kerään riittävästi rohkeutta aloittaakseni jotain haastavampaa. Toistaiseksi pysytään kiltisti mukavuusalueella ja nautitaan kauniista ja onnistuneista lopputuloksista.

Takki kevääksi

Kerran hyväksi koettu kaava päästi kolmannen kerran työn alle. Tällä kertaa koossa 86. Tyttäreni on aika sirpsakka kaksivuotias käyttäessään 1,5 vuotiaalle sopivia kokoja :P

 

Vuoritin takin tikkikankaalla, jotta sitä voi käyttää näin pakkasillakin. Vuorin ostin joskus jonkun verkkokaupan alesta.

 Napit löytyi aikoinaan Kaarinan jättirätistä. Harvoin löytää isoja ja värikkäitä nappeja!

Hupun kaavoitin hiippamaiseksi. Se pysyy vuorin ansiosta hauskasti pystyssä.

 

Väriyhdistemä voi olla joihinkin silmiin vähän hassu. Mä jotenkin tykkään, vaikka en niin sinisen ystävä olekaan. Ja lapsen päällä tää malli on supersöpö <3.

Tilkkutäkki

Heippa!

Tyttöselle valmistui joululahjaksi tilkkuinen täkki. Käytin päällisen matskuna kaikkea jämää ja ylimääräistä. Örkkimönkijäiskangas, taustapuuvilla ja välissä oleva pehmuke ovat uutta.

Tytön sänky on sen mallinen, ettei päiväpeitto voi tulla reunojen yli. Siis se piti tehdä itse. Ehkä näin kivannäköistä päiväpeittoa jaksaa jatkossakin pedata?

Tekeminen oli yllättävän hankalaa. Lähdin projektiin rinta rottingilla ja muutaman päivän varoitusajalla. Ei se vanun tikkaaminen ollutkaan niin  läpihuutojuttu... Tämä ehti kuitenkin kaikesta huolimatta pukinkonttiin. Ja pitäähän sitä ihmisellä olla vähän haastetta elämässä.

Toki nukkevauva tarvitse samanlaiset nukkumisvermeet. Sängyn on joku joskus hyljännyt roskakatokseen, ja ystäväni noukki sen sieltä talteen. Se maalattiin kirkkaan punaiseksi (kuvasta poiketen) ja on yhden onnellisen tytön leikeissä mukana.

Haalarihousut

 Ompelin metsolan ruiskukka velourista Monnille haalari-housut. Pointti tässä lähinnä oli tuon kaavan piirtäminen, sillä sopivaa valmis kaavaa ei löytynyt mistään. On hankalaa päättää mitä kaikkea näihin ihaniin housuihin haluaa laittaa. Ensinnäkin materiaali. Tuleeko vuoritus, kanttaus vai molemmat? Vetoketju eteen taakse vai ei ollenkaan? Tuleeko napit vai ei? Resorit, käänteet vai kuminauhat lahkeisiin? Entä taskut tai jokin applikaatio? Näistä tuli nyt tämmöset. Olisin halunnu tehdä yksivärisestä joustofroteesta taskuilla, mutta tällä kertaa ei kankaan pituus riittänyt. :(

Täällä vielä!

Ettepä tainnut tätä päivää nähdä tulevaksi ;) Pienesti aikaa edellisestä postauksesta, kun on pitänyt keskittyä koulunkäyntiin. Olen mä silti silloin tällöin jotain pientä näperrellyt.


Ensimmäinen tuotos pitkään aikaan oli tämä n. 90 cm huppari. Materiaalina musta joustofrotee ja huppu on vuoritettu trikoolla. Jännitti ihan hirveesti alkaa tekemään, kun en ollut pitkään aikaan tehnyt yhtään mitään. Ompelin tän sitten kerralla kokoon ja tuli todella hieno ja hyvä. Olen tosi tyytyväinen kaavoitukseen ja ompelujälkeen.

Hiippahuppu ei mahtunut ihan kokonaan kuvaan

Hirvi kurkkaa molemmista taskuista

 Kuvat on huonoja, koska vasta harjoittelen tuon objektin kanssa kuvaamista. Huppari on vielä aika iso Monnille, että kasvua odotellessa :) Vois kyllä tehdä toisen pienemmän.

Tunikamekko. Rypytyksessä on käytetty kuminauhaa.

peruspaitoja

Oon löytänyt kirppiksiltä jo vaikka mitä kleedjua seuraavaa kokoa, joka kovaa vauhtia on tulossa käyttöön. Vaatetta on siis ihan hurjasti, ja sain vielä kaverilta kolme muovipussillista lisää. Hukun. Kesäksi on kyllä taas tarvetta, koska saadut vaatteet on sen verran isompia. Tässä kuitenkin muutama peruspaita kokoa 86.

Metsätrikoosta perus pitkähihainen paita, jonka olalla pari nepparia. Hihat on käännettävät, että olisi vähän kasvuvaraa. Pääntie venyi, vaikka kuinka yritin parhaani :(. Mä kuitenkin niin tykkään tästä kuosista <3

 En vielä tiedä, voiko taaperolla käyttää kesällä tälläistä hihatonta, vai meneekö se liian härskiksi. En myöskään tiedä miten pääntie toimii. Musta tuntuu, että ne venyy väkisinkin liikaa. Plus kanteista tulee aina liian paksut! Pitäis kehittää joku muu systeemi reunoihin, alavarat tai jotain.

Pipa ja nappeja

Kevät tekee kovaa vauhtia tuloaan, ja kohta saa vaihtaa keveämpää pipaa päähän. Innostuin kokeilemaan kaavaa niin Rontille kuin itsellekin. Valitettavasti mamin malli ei uniltaan nyt pääse esittelemään uutta asustettaan, mutta paras kaverinsa toimii avustajana.

 KÄ-HE-Ä pääkallopipa on hieman joustavaa collegea. Kaava olisi saanut olla hieman pidempi, jotta menisi kunnolla ruttuun. Tuplacollege on myös sen verran paksua, ettei se ihan helepolla laskeudu kauniisti. Kaava oli kuitenkin sellainen, ettei vuoriosaa voinut leikata toisesta kankaasta.

 Ruttupipo, joka ei mene ruttuun :)

 Kokeilin ihan mutu-tuntumalla neliötrikoopipoa, tarkoituksena selvittää sopiiko se mun vamma-päähän ollenkaan malliltaan. Tää on joustavaa trikoota molemmin puolin, ja tilkuista ommeltu.

Applikaatioharjoitteluna tein hätäpäissäni kirsikat. Musta niistä tuli ihan kivat, tosin ensi kerralla käytän samanväristä alalankaa, ja katson että ylälanka on pujotettu oikein. Harmillisesti miehusta meni applikoidessa vähän ruttuun kirsikoiden välistä :(.

 Ihan ookoosti tää istuu, vois toki olla vähän jotenkin.. parempikin. Mulle ei vaan sovi mitkään pipot. Koskaan.

Isotädiltä sain hipelöitäväksi kolme pussukkaa wanhoja nappeja sieltä, täältä ja tuolta. Osa on 60-luvulta, osa jo edesmenneen isomummon perintöä ja osa isotädin lapsuuden aikaisista vaatteista. Voi että siellä oli kyllä ihania aarteita, ja nappasin sieltä itselleni toki ne kaikkein ihanimmat. Nyt vaan sitten käyttöä niille! Aika harvoin napitan vaatteita, mutta nyt olis kyllä syytä!

paituleita ja sammakkopylly

Tässä on ihan perus t-paita kesäksi. Kokeilin kirjekuoripääntietä, kun nuo nepparit jotenkin tuntuu mulle kettuilevan. Onnistui ihan hyvin ja musta perus t-paidasta tuli oikein sievä. Mä alan toisaalta olla aika kyllästynyt kirkkaanpunaiseen. Tytöllä on ollut sen väristä vaatetta melkeimpä koko talven.

Löysin kirppikseltä tälläisen ihanan turkoosin liivarin EUROLLA. Minä, joka en koskaan tee löytöjä, olen kerrankin onnistunut!

Tein vähän kaavakokeilua tämmöisistä lökäpöksyistä pitkillä resoreilla ja kuminauhavyötäröllä. Lasten pukineiden peruskaavoja -kirjasta jäljensin 80 senttiset housut, joista yritin parhaani mukaan kuositella muotolaskokset pois. Sitten madalsin haaraa ja otin vähän sivulta väljyyttä. Peruskaavat on mun mielestä tosi pusseja ja isoja, ja niitä on pakko aina vähän omien kykyjen mukaan muokata. Lyhensin lahjetta ja nostin vyötäröä lähes vyötärökaitaleen verran. Taitaa olla neidille vielä isot, mutta kokeillaan huomella päälle :)

Mietin pitkään mitä kivaa laittaisin pöksyihin. Ei mitään monimutkaista, koska ei hermo kestä. Niimpä syntyi iloinen Saku-sammakko keskelle housujen takasaumaa.

Housuille pitää vielä tekasta sopiva paita, mutta se onkin sitten tulevaisuuden blogitekstin juttuja...