Ajattelin kokeilla jotain mitä en oo tehny pitkään aikaan, nimittäin vaatteita aikuiselle! MULLE! Perus pessimistinä lähdin asenteella Ei siitä kuitenkaan hyvää tule, ja usko oli loppua pienen työtapaturman ansiosta. Trikoista ei käytännössä ollut valittavana vaihtoehtoja, koska pituus ei missään palassa riittänyt yhtenäiseen selkäkappaleeseen.
hirveä pose :D |
Mulla ei ollut valmiina paidan kaavaa, joten piti alkaa piirtää. Tuhosin yhden parhaat päivänsä nähneen lyhythihaisen trikoopaidan, josta sain kivasti "peruskaavan" jota lähteä työstämään. Hihaan lisäsin pituutta ja etuosan imetysjärjestelmän kopioin niistä henkkamaukan lyhythihasista. Pääntie on huolileltu kaitaleella, ja hihoissa on kuminauhat. Helman käänsin sillä pirun tasosaumalla, ja joka kerta totean ettei niin olis pitänyt tehdä. Ehkä mä joskus vielä opin..
Olin järkyttynyt kahdesta asiasta. Siitä, että tunikasta tuli tosi istuva (sain siis hyvän kaavan jatkoa varten, JES!) ja siitä MITEN HEMMETIN ISO SIITÄ PITI TEHDÄ. Voi hyvää päivää! Oon siitä onnellisessa asemassa, että ilmeisesti näen itseni pienempänä kuin mitä todellisuudessa olen. Yleensä se kai menee toisinpäin. Tää ajattelutapa ei kai ole kovin terveellinen, joten ei kun laihduttamaan :(
Ihan huippukiva paita! Minäkin harvemmin itselleni ompelen, mutta kun pääsee vauhtiin yleensä lopputulos on ihan käyttökelpoinen vaatekappale! Nuo nopealiikkeiset pikkuapurit on NIIIN tuttu juttu, meillä yleensä ehtivät saksien kanssa hiukan leikellä kankaita ("no, kun äitikin leikkaa") ellei ole itse tarkkana :-D
VastaaPoistaKiitoksia! Ja se on ihan parasta, kun lopputulos miellyttää. Mulla on niin omituisenmallinen kroppa, että on ihan tähtien asennosta kiinni saako sen ympärille ommeltua mitään hyvältänäyttävää ja istuvaa.
VastaaPoistaOnneks Rontti ei vielä osaa leikellä mitään :D Huh.