Mekoij

Uskalsin vihdoinkin leikata ensimmäisen mammakankaani palasiksi. Muutaman kerran pröjektin aikana toivoin, etten olisi, mutta valmista tuli - vihdoin. Näitä varten piti käydä shoppailemassa Eurokankaassa, ensimmäisen kerran Jyväskylässä asuessani. Sinne ei saisi koskaan mennä etsimään jotain Tiettyä Oikeaa, sillä sitä ei koskaan siellä ole. Alkaa vain vituttaa enemmän, ja sillä hetkellä yleensä muksukin alkaa huutaa, joka nostaa sen käyrän jonnekin tilastojen ulkopuolelle.

Tässä mekkonen isommalle tytölle. Löysin kaavan Muksu -lehdestä. Malli on ehtaa ysäriä, samoin kuin lehtikin. En pidä purkamisesta, mutta tätä tehdessä revin monta kertaa hiukset päästäni. En vain tajunnut lehden ohjeita vyötärön osuudelta, ja muokkasin sen sitten suutuspäissäni helpoksi resoriksi.

Vuori on ohutta paitapuuvillaa, ja sen helmaan on ommeltu frilla jonka pitäisi laskeutua kauniisti mallin päällä. Sitä olisi voinut poimuttaa vieläkin enemmän. 70sentin pala maksoi Eurokankaassa alle 5 euroa. Resorin sain Ronjan mummolta, mutta se pitää varmaan jossain vaiheessa vaihtaa, koska on aika löysä, ja hame muuten on aika painava. Mekko on muistaakseni kokoa 110 cm. En jaksa tarkistaa.

Tämän mekon tarina onkin tarua ihmeellisempi. Alunperin suunnittelemani materiaali oli täysin toisenlainen, ja mekon henki on myös täysin toisenlainen kuin piti. Kaava on Ottobre kesä 2/2005 lehdestä kokoa 62.  Hihansuissa on kuminauhat, ja takana on 20 senttinen luonnonvalkoinen piiloketju.

Hankin tätä varten Eurokankaasta ihanan kevyttä pihlajanmarjakankaaseen sopivaa vaaleanvihreää sifonkia, sillä tästä piti tulla keijumekko kesällä järjestettäviin häihin. Sifonkia oli järkyttävän vaikea ommella. Ajattelin vedellä saumurilla keijuliehukkeet siistiksi, mutta kangas repeili ja ommel irtosi kankaasta. Säädöt ja neulan vaihdot eivät temppuna toimineet, joten vaihdoin suosiolla materiaalia - en ole tunnettu kärsivällisyydestäni. Onneksi sifonkipala maksoi vain muutaman euron, ja ehkä saan siitä vielä joskus jotain.

Mekkoon tuli ylijääneestä vuorikankaasta sopivat pikkarit vauvalle. Vyötäröllä ja lahkeissa on kuminauhat.

Pelkään pahoin, että koko 62 on liian pieni loppukesästä järjestettäviin häihin, mutta se on sitten sen ajan murhe. Pitää käyttää muissa juhlissa aiemmin. (vink vink kaverit vaan, bileet pystyyn!)

Loppukevennyksenä fleecestä tehty mekko pikkutytölle. On muuten hirmu riittoisa fleecepalanen, ei enää harmita lainkaan että maksoin siitä jotain 20 euroa.