Reunalakana äitiyspakkaukseen

Edellispäivänä rakas mieheni toi minulle työpöydän, jotta voin täyttää tyhjät päiväni hyödyllisellä tekemisellä tv:n tuijottelun ja nettisurffailun sijaan. Olin innoissani: pitkästä aikaa minulla on oikeasti tilaa ja aikaa näpertää! Olen pitkään pyöritellyt päässäni suunnitelmia milloin mistäkin projektista, ja päätin toteuttaa ne kaikki!

Eilisaamu alkoi koneiden perusteellisella puhdistuksella ja huollolla. Imuroin ja pensselöin (kaikkein paras nukan poistaja on pienehkö maalipensseli) koneet huolella, öljysin liikuvat osat ja vaihdoin vääntyneet ja tylsät neulat tuliteriin. Suosittelen lämpimästi koneiden säännöllistä öljyämistä, sillä sen jälkeen ne kehräävät kuin kissat. Kehräämisestä huolimatta olen enemmän koiraihmisiä, kissat näyttävät aina siltä että ne tietävä jotain minua enemmän. Se on pelottavaa.

Ommeltuani pari ikuisuusprojektia valmiiksi, päätin ommella äitiyspakkauksen laatikkoon reunalakanan. Kyseinen tuote ei ole käytössä pitkään, joten päätin olla ostamatta uutta kangasta. Tuotesuunnittelu alkoikin penkomalla vanhoista pröjekteistä ylijääneitä kangaskasoja. Varastosta löytyikin asiansa ajavat työvälineet ja  tässä tarjoilen Teille lopputuloksen:

Sisäreunaan laitoin verhokapasta ylijäänyttä ruskeaa puuvillaa. Tein kapan vuosia sitten työharjoittelussa, silloinkin jämäpaloista. Ulkoreunaan päätin uhrata mummoni vanhan lakanan, jossa oli yksityiskohtana ihana pitsi, ja mummoni käsin kirjailemat nimikirjaimet. Leikkasin kankaan kuitenkin väärinpäin, ja nimikirjaimet ovat nyt ylösalaisin.

Pelkkä suora lakana tuntui tylsältä pitseistä huolimatta. Yön pimeinä tunteina päätinkin alkaa väkertää reunoille laskoksia saadakseni aikaan tuotokseeni edes jotain pientä ilmettä.

Laskosten tekeminen oli hikeä, verta ja kyyneleitä. Jostain syystä en muistanut, että en ole ikinä onnistunut ompelemaan hyvännäköisiä vastalaskoksia. Yritin muistella ammattikoulun opettajani vinkkejä, mutta nääh, eihän siitä täydellistä tullut. Onnistumisen A ja O on laskosten paikkojen tarkka mittaaminen ja niiden huolellinen silittäminen.

 Näihin laskoksiin upposi yllättävä määrä nuppineuloja, ja ommellessa toinen juuri valmistuneista ikuisuusprojekteistani: ompelukoneen runkoon kiinnitettävä nuppineulateline, oli järkyttävän kätevä. Jälleen kerran sain taputtaa itseäni selkään hyvästä ideasta.

Olen usein tehnyt sen virheen, että laiskuuttani en ole jaksanut vaihtaa oikeankokoista neulaa materiaalien paksuuteen nähden. Tällä kertaa jopa opin virheistäni, ja vaihdoin kasikymppiseen neulaan, joka kuitenkin paksummassa kohdassa meni katki. Ompelujälki oli siistiä ja ompelu sujuvaa otettuani ysikymppisen neulan käyttöön.






Olen luonteeltani hyvin suurpiirteinen, ja kaavoitusta tehdessä SV:t ovat välillä olemattomat, ja välillä liikkumavaraa on enemmän kuin Helsingissä on lunta. Tällä kertaa ulkokankaan alareunan SV:t olivat aika olemattomat, joten jouduin tyytymään pelkästään huolittelemaan sen. Hyvältä se näyttää noinkin. Yläreunan tikkaus viimeistelee kankaiden yhtymäkohdan ja pitää ruskean kankaan sisäpuolella turvassa.


Yllätin tällä kertaa itsenikin kärsivällisellä ja johdonmukaisella toiminnallani, ja uskallan väittää, että parhaani tein. Toisaalta taas mietin, että kehtaako koko juttua julkaista, koska jostain syystä tuo saattaa tietyssä mielentilassa näyttää pieneltä ruumisarkulta. Tämä mielikuva saattaa johtua siitä, että lakanasta puuttuu kaikki ne värit, nallet ja puput mitä lastentekstiileissä yleensä on. Ei ole oikein hyvä-äitimäistä nukuttaa lastaan ruumisarkun näköisessä sängyssä. Ideoita tuunaamiseen otetaan vastaan!

Wanni kiittää ja kumartaa, ja palaa seuraavaksi astialle verhojen ompelun tiimoilta!

Kestovaippa-arsenaali

Muutto on saatu lähes suoritettua, ja Wannin Pesulan pyörittämisen lomassa sain napattua pari otosta tekemistäni/saamistani/ostamistani kestovaippaosasista. Kyhäilemieni vaippojen käytännön toiminta ei ole vielä toteen osoitettu, mutta osa niistä on hurja söpöjä, vaikkeivat ne käytössä toimisikaan. Tekiessä on ainakin ollut hauskaa, ja aika on lentänyt haikaran lailla.

En tiedä vielä toimiiko kestovaippasysteemi tässä taloudessa lainkaan, mutta odotukset ovat korkealla. Kertakäyttövaipoista aiheutuvat suuret jätemäärät ja ja iso kuukausittainen taloudellinen menoerä hirvittävät pienen ihmisen mieltä. Jos pystyn osaltani edes hivenen vähentämään päästöjä ja luonnon ylimääräistä saastuttamista, olen valmis näkemään vähän enemmän vaivaa. Mitä luultavimmin meistä tulee perhe, joka käyttää niin kerta-kuin kestovaippojakin - sopivassa suhteessa. Jokainen käyttämätön kertakäyttövaippa on plussaa!

Tässä aluksi koko tämänhetkinen arsenaalini. Kaikkea en ole siis tosiaan tehnyt itse, vaan olen saanut (KIITOS!) lahjoituksena AIO-vaippoja ystävältä, ja osan olen ostanut. En oikein luottanut itse osaavani ommella vuotamattomia kuorivaippoja, joten niitä olen edullisesti ostanut milloin mistäkin.

Vastasyntyneellä olin suunnitellut käyttäväni imuina harsoja/lisäimuja sekä niiden päällä villahousuja/kuorivaippoja.  Villahousut ovat tulevalla kummitädillä työn alla. Kuvia niistä luvassa myöhemmin

 Tässä vaippojen imuosia. Materiaalina olen käyttänyt äidiltä luvalla varastamiani froteepyyhkeitä ja perintöpellavaliinoja. Kerroksia on vaihtelevasti 2-4 kappaletta.
Kuivaliinana vauvan peppua vasten olen ommellut eurokankaan alelaarista löytämääni flanellia, ja osassa on netistä tilaamaani oikeaa COOLmaxia.Kuivaliinasta ompelin taskun, jonne lisäimun voi pujottaa.
Tuo vaaleanpunainen kuivaliina oli vahinko-ostos, sen piti olla valkoista. En jaksanut lähteä palauttamaan. Mainittakoon tässä että en välitä vaaleanpunaisesta, vituttaa jo se pantteri.

Lisäimut. Reunat ommeltu saumurilla yhteen ja materiaalit on samoja kuin imuosissa.

Löysin kaavat näille Ottobre-lehdestä. Kuollaksenikaan en muista numeroa, mutta ilmoitan sen myöhemmin, kunhan löydän sen kaiken tämän kaaoksen alta. Ottobren lehtiä löytyy kirjastosta, ja näköispainoksia voi katsella netistä osoitteessa http://www.ottobredesign.com/. Halutessaan lehtiä voi myös ostaa omaksi netistä.

 



Sisävaipat. Nämä vaipat on ommeltu myös ottobren kaavoilla, tuota punaista kukkavaippaa lukuunottomatta. Siihen kaavat on saatu kestovaippainfon nettisivuilta.
Vaipan sisäkankaana olen käyttänyt Eurokankaan flanellia, sisällä imuna 1-2 kerrosta froteeta ja ulkokankaana sitten kuviotrikoota.
Muut tarvikkeet, eli tarranauhat ja haarojen/selkäosan kuminauhat on ostettu Kaarinassa sijaitsevasta Jättirätistä.

Ainoa kuorivaippa jonka tämä nössö uskalsi ommella. Oli vain pakko, koska tuo fleece on vain niin I-HA-NAA. Vaippa on vähän muunnellulla sisävaippakaavalla ommeltu, ja materiaalina tosiaan tuo ihana fleece ja Jättirätin tarrat ja kuminauhat.

Eri kokoisia, värisiä ja näköisiä kuorivaippoja, noin 10 euroa kipale. Ainoastaan työn yhden olen itse omin pikku kätösin väkertänyt, muut on netistä tilattu tai äitiyspakkauksesta saatu.

ALL-IN-ONE ja pari kuivaksi-opetteluvaippaa. Tuo toinen alhaalta oikealla, siis juurikin se kamala, on ainoa itse tehty. Kappale vaatii vielä "pientä" viimeistelyä, enkä siltikään usko sen tulevan koskaan käyttöön. Siinä on huono karma fengsui.

Kankaat kankaat...

Nämä puuvillaiset unelmat löytyivät sattumalta kesällä, kun tyhjensin vanhempieni kellaria turhasta tavarapaljoudesta. Setti sisältää eri kokoisia paloja vanhoja verhoja, pöytäliinoja ja lakanoita. Äiti muistaa ainakin osan olevan mammavainaan peruja. Epäilisin suurimman osan olevan n. 60- tai 70-luvulta. Tuolloin kankaista on pidetty hyvää huolta; värit ovat edelleen kirkkaat ja laatu erinomainen.

Hinta: 0€ 

Arvo: Korvaamaton

Nämä kankaat on hankittu vuosien varrella pikkuhiljaa, joten niiden alkuperäistä hintaa on mahdoton arvoida. Suurin osa näistä trikoista on Tampereen Tesomalla sijaitsevasta ihanasta Tritex-kaupasta. En tiedä, onko kyseinen putiikki edelleen voimissaan, mutta aion ottaa asiasta selvää seuraavalla reissullani Tampereelle. Tritexissä materiaalit ovat laadukkaita ja edullisia. Tampereella opiskellessani sitten sain vielä ekstra-alennuksenkin <3.
Osa trikoista, ainakin tuo keltainen amppari, on viime kesänä ostettu Eurokankaan löytölaarista. Ei se kyllä halpa ollut, mutta aika suloinen.

Mammani tavoin olen vuosien varrella hamstrannut halpoja löytöjä kaappiin tietämättä koska niille tulee todellista käyttöä. Joku kutsuu sitä hulluudeksi, minä ennakoimiseksi.  Suosittelen lämpimästi käyttökelpoisen tavaran säilyttämistä (ja varastokirjanpitoa!) roskiinheittämisen sijasta. Joku päivä tuotteet saattavat innostuksen myötä saada uuden elämän varsinkin nykypäivänä kun, kierrätys ja vanhan uudistaminen on trendikästä. Kankaiden säilyttämisessä on kuitenkin tärkeää pitää ne poissa hiirten ja kosteuden lähistöltä.

Pohjustuspuhe

Sen suurempia selittelemättä aion tähän blogisivustoon kerätä kuvia ja teknisiä tietoja lahjattoman, mutta koulutetun pukuompelijan taidoilla valmistamistani tekstiilitöistä. Elämäntilanteeni ja oman vartaloni epäkuvauksellisuuden huomioon ottaen saatte nauttia lähestulkoon ainoastaan vauvojen ja lasten vaatteiden, sekä tekstiilien loppumattomasta kirjosta.

Räiskyvästä luonteestani johtuen tekstiileissä käyttämäni värimaailma on rehevä, etten sanoisi jopa kukertavan kirjava. Materiaaleina tykkään eniten käyttää luonnonkuituja, puuvilla on ehdoton suosikkini. Tämän lisäksi käytän paljon trikoota, farkkua ja vakosamettia. Pyrin käyttämään paljon kierrätysmateriaaleja, ja haluan pitää valmistuskustannukset mahdollisimman pieninä - toki laadusta tinkimättä.

Kuten jokainen TRUE käsityöihminen tietää, susikappaleet kummittelevat jokaisen arjessa, eikä niistä sovi julkisesti puhua. Julkisuutta saavat siis vain ne harvat, pitkän luomistyöprosessin tuloksena saavutetut käyttökelpoiset kappaleet.

Isäni korvaamattomalla avustuksella olen saanut hankittua työvälineikseni tavallisen Brother-merkkisen ompelukoneen (vuodelta viime vuosituhat), josta puuttuvat sekä napinläpipaininjalka sekä hyvin usein myös yhteistyökyky. Toisena Uskollisena Työtoverinani toimii high-tech Huskylock-saumuri viiden vuoden takaa, jonka monia upeita ominaisuuksia en vain osaa käyttää hävitettyäni ohjekirjasen.

Pyrin ilmoittamaan käyttämieni kaavojen lähteen, vaikka suurimmaksi osaksi vaatteen alkuperäinen kaava on vain tyhjä kuori, jota ammattimaisella otteellani olen muokannut mieltymysteni mukaan muka käyttötarkoitukseen sopivammaksi, tai kertakaikkiaan vain mielestäni paremman näköiseksi. Usein epäonnistun yrityksissäni päteä, mutta kaikeksi onneksi toistan samoja virheitä usein myös jatkossa.

Nauttikaa hikeä, verta ja kyyneleitä vaatineista muotiluomuksistani!