Ex-pöytäliina

Äidin kellarista löytynyt jo hieman kulahtanut pöytäliina sai uuden elämän hameena.

1. Ensin piirretään ympyrä, jonka kehä on oma lantionympäryys leveimmältä kohdalta. Näin Hame menee alakautta päälle. Netistä löytää laskureita, jotka laskee valmiiks ympyrän säteen piirin pituuden perusteella. En mä noita enää muista, lukioajoista kun on jo tovi vierähtänyt. Kaava mitataan keskelle pyöreää pöytäliinaa.

2. Leikataan (tai käytetään vanhojen jumppahousujen resori) ja ommellaan venyttäen se paikalleen. Kannattaa neulata se ensin paikoilleen, niin tulee joka puolelle yhtä paljon venytystä. Neuloja ei kuitenkaan kannattais kauheesti saumurille tehdessä käyttää (terä hajoaa), mut ku varovasti ompelee niin...

3. Sovitetaan, ja mitataan oikea helman pituus, joka merkitään nuppineulalla. Mitataan vyötärökaitaleesta (tai siis tässä tapauksessa resorista) joka puolelle yhtä pitkä matka. Näin Varmistetaan, että hameesta tulee joka puolelta yhtä pitkä. Takaa tosin voi olla vähän pidempi, jos tykkää.

4. Huomataan, ettei sopivaa vinonauhaa helman valmistamiseen ole, joten aletaan kuumeisesti etsitä varastoista kangasta, josta sen voisi valmistaa. 

5. Valmistetaan vinonauhaa 365cm, (tai siis helman piirin pituus) ja ommellaan paikoilleen. 

6. Nautitaan helposti valmistuneesta ihanasta täyskellohelmaisesta retrohameesta.

Fleecehaalari

Kauppareissuille on kerrassaan kuormittavaa pukea lapselle aina paksu talvihaalari. Halusin tehdä fleecehaalarin vain ja ainoastaan tätä tarkoitusta ajatellen. Inspiraation lähteenä käytin tätä ja tätä. Molemmat on niiiin suloisia...

Mulla ei ollut valmista kaavaa, mutta ottobresta löysin vetoketjullisen yökkärin kaavan, johon lisäilin väljyyttä. Hupun kaavana käytin aiemmin tekemäni hupparin huppua, jonka muokkasin yökkärin kaavan PÄÄNTIELLE sopivaksi. Kaavaa piirtäessä tai sitä muokatessa kannattaa muistaa ainakin piirtää kaikki yhteenommeltavat saumat samanmittaisiksi. Siis ihan tarkistaa siitä kaavasta ennen leikkuuta, että ne ovat yhtä pitkät

Miehustana käytin viimeiset hiput sitä ihanaa fleeceä, josta oon aiemmin tehnyt vaippakuoren, liivarin, kapalon, ja takin. Aika paljon siis siitä palasta, joka mun mielestä oli tosi kallis kertaostoksena. Vuorina oon käyttänyt henkkamaukan, ei edes kovin vanhat, jo sisäreisistä puhkikuluneet lökärit. 

Työn valmistuttua mulle iski luovuuden tuska. Itseluottamuksen puute. Ei musta oo mihinkään. Miksi mä edes yritän kun aina vaan epäonnistun, eikä mistään tule niin hyvä ja käyttökelpoinen kuin se mun mielessä on. Mulla on mielikuvitusta vaikka muille jakaa, mutten koskaan osaa toteuttaa ajatuksiani konkreettisiksi asioiksi. Taiteilijaa musta ei siis koskaan tule.

Haalarista tuli siis muuten hyvä, mutta väljyyttä olisi saanut olla reippaasti enemmän. Harmittaa NÄIN paljon. Kyllä sitä nyt voi käyttää varmaan hetken, mutta en tiedä.. Ei huvita, koska se ei ole TÄYDELLINEN!

Hintaa tälle haalarille tuli vajaa 10€. Vetskari oli kirpparilta (3kpl/1,50€), vuori tosiaan kierrätyskamaa ja parinkympin fleecepalasta noin kolmasosa. Harmittaa ton fleecen puolesta, se on niin ihastuttavaa, ja nyt se on loppu. :(

Äiti äiti, voitinksmä?!

Värjäilyn tuloksia

Käytettynä ostetut takki ja housut oli ällöttävän vaaleanpunaiset. Värin valinta oli yllättävän vaikeaa, sillä normaalisti nopea vaistoni oli harvinaisen hiljaa valinnan hetkellä. Eikä aikaa ollut hukattavana, sillä kauppaseurana oli sekä mies, että lapsi. Tulos on kuitenkin hyvinkin silmää miellyttävä, eikä värjäämättä jääneet vaaleanpunaiset kohdat ole ollenkaan pahannäköisiä. Värjäsin näiden lisäksi myös valkoisen H&M imetys T-paidan.

Laukku

Mulla oli tossa kymmenisen (!!!!) vuotta sitten mielestäni ihana valkoinen laukku. Käytin sitä koko ajan useamman  vuoden ajan, ja ainoa ongelma laukussa oli sen valkoinen väri. Jossain vaiheessa laukku sitten lahosi aika kiitettävästi, mutten suostunut siitä luopumaan. Purin sen osiin, ja otin vielä jokseenkin kunnossa olevat osat käyttöön uutta laukkua varten. Puretuista osista piirsin uuden kaavan ja tässä tulos:

Vetskarit, lenkit ja vuori on vanhasta kassista. Miehustan farkku on täyttä uusiokamaa. Tää on ollut ikuisuusprojekti, ja laukun hohto on tässä viiden-kuuden vuoden aikana jo himmentynyt. Sain sen kuitenkin valmiiksi, ja nyt se roikkuu matkarattaiden aisassa "hoitolaukkuna".

Tripletti

Tripletti on DNA-juosteessa oleva kolmen nukleotidin emäksen jakso. Jokaistan jaksoa vastaan jokin kahdestakymmenestä aminohaposta.

Tripletti voi olla myös jotain paljon hauskempaa, kuten Metsolan joustofroteesta valmistetut pipo, tumput ja kauluri.

 Peruspipo samalla ohjeella kuin aiemmat pipot. Itselle sopivaksi muokattu, tosin siitä tuli vähän liian iso. Olen pienipäinen hyypiö.

 Nyt tuntuu olevan muodissa nää neulotut kaulurit. Meikällä ei sukkapuikot (enkä mä nyt ylipäätään tykkää olla puikoissa) pysy kädessä, niin ajattelin käyttää perinteisempää menetelmää.

Tämmönen kasa sillä menetelmällä sitten syntyi.

Kaupan päälle mätsäävät tumput

 Kaulurissa vielä takasauma ompelematta. Kaava on siis hyvin yksinkertainen, mutta menekki on aika suuri. Itkin verta.

Enää ei palella!

Setti piristää kivasti henkkamaukan alesta löytämääni perusmustaa villakangastakkia.

Perinteitä kunnioittaen

Jokaisen True-käsityöihmisen pennulla on itse tehndyt neuvolakortinkannet. Niin myös minun murullani, joka sopivasti täyttää 9kk ja neuvolakäynnit harvenevat dramaattisesti.

Niin vuori kuin miehustakin ovat kierrätyskankaita. Vuori on vanhaa lakanaa. Molemmat kankaat on tuettu (uudella) tukevalla tukikankaalla.


Ohje Täällä.

Netistä löytää kyllä ohjeet ihan kaikkeen. Niin siistiä miten paljon se avaa mahdollisuuksia tämmöselle tavalliselle tallaajalle!!