Farkkuhame sekä kierrätyskeskuksen hippihylly

Olipa kerran ihanat farkut. Ihanat sillä, että alunperin olivat aika edulliset ja istuivat täydellisesti. Vuosikaudet ja käyttäjän läskin määrän vaihtelu alavartalossa olivat kuitenkin jättäneet niihin jälkensä, ja ne alkoivat repeillä pahasti haaruksista. Mikä avuksi? Ei auta muu kuin antaa niille uusi elämä. Tässä tulos:

 En ymmärrä miksi kuva ei suostu kääntymään oikeinpäin, mutta näkeehän tuostakin.

Leikkasin kolmiot lahkeista ja lisäsin purettuun haaraosaan. Suosittelen lämpimästi silitysraudan käyttöä, jos tuntuu että vetoketjun alta alkaa pussittaa.

Takaa sama homma. Kannattaa neuloa palaset ensin kiinni ja katsoa peilistä miltä tuotos näyttää päältä. Itse jouduin muistaakseni pienentämään muutamaan otteeseen noita palasia ennekuin tulos oli tyydyttävä[ ] hyvä [X] kiitettävä [ ].

Hame sellaisenaan olisi ollut kovin tylsä. Siispä tuunasin helmaan  vähän kouluaikoina hankittua pitsiä ja ompelin vähän helmiä. Farkkuhame on erittäin mukava päällä joustavuutensa ansiosta, ja ennenkaikkea minun ei tarvinnut luopua ihanista farkuistani.

 

Villeinä nuoruusvuosinani rastapäisenä hippityttönä päätin maalata kierrätyskeskuksesta löytämäni hyllykön. Hylly maksoi muutaman euron, maalit osti iskä. Oikeastaan tuossa projektissa tärkeintä oli tekeminen, se oli hyvin terapeuttista. Hyllykkö oli lastulevyä ja vaati ennen varsinaista maalausta pintamaalin.Sapluunat tein amatöörinä kontaktimuovista ja annoin luovuuteni lentää. Sitähän ei siis ole, joten käytin kukkasia. 

Ikinä tuo hyllykkö ei ole löytänyt paikkaansa mistään asunnosta, mutta se on silti aika suloinen. Ehkä tulevaisuudessa lastenhuonetta sisustaessa laitan tuon sopimaan sinne. Vaikka väkisin.

Talvihaalari

Kesän helteillä raskauden alussa päätin ommella talvipuvun löydettyäni kivan kaavan Burdasta. Olin muutamaa vuotta aiemmin hankkinut ruskeaa fleeceä tarkoituksenani tehdä unisex karhuhaalari, mutta se projekti jäi puolitiehen, sillä elin elämäni parasta sinkkuaikaa eikä vauvoista ollut silloin tietoakaan. Niin ne suunnitelmat muuttuu. Nyt sain motivaation kohdilleen, ja riskillä päätin tehdä tyttömäisen haalarin.

Haalarin koko on muistaakseni 56/60, enkä ole käyttänyt vuorin ja fleecen välissä vanua. Alkuperäisessä kaavassa lahkeissa ja hihansuissa oli teddykarvaa, mutta en jaksanut lähteä etsimään mitään ekstraa, vaan päätin käyttää jo olemassa olevaa materiaalia. Nyttemmin harmittaa, etten ymmärtänyt ommella pusseja hihoihin ja lahkeisiin. Se olisi pienen vauvan kanssa ollut kätevämpää. Pukua käytetään nyt kauppareissuilla, kun ulkona ei tarvitse olla minuuttia kauempaa. Se ei ole kovin lämmin vanun puuttuessa, mutta ihan käyttökelpoinen ja söpö se on.

Mummo löysi huppuun jääneen nuppineulan. Onneksi se ei ehtinyt tappaa pikkuistani. Tämän kerroin siksi, että kannattaa ehkä tulevaisuudessa olla nuppineulojen kanssa vähän vähemmän hajamielinen, kun kyse on kuitenkin avuttoman lapsen vaatteesta.